4. kesäkuuta 2015

Profeetat vierailla mailla

Suomalaiset kirjastoammattilaiset ovat haluttuja keulahahmoja kansainvälisissä ympyröissä. Suomen kirjastoseuran Sinikka Sipilä päättää tänä kesänä puheenjohtajakautensa maailmanlaajuisen kirjastoseurojen yhteisön, IFLAn vetäjänä. Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluiden johtaja Kristiina Hormia-Poutanen luotsaa LIBERiä, Euroopan tieteellisten kirjastojen seuraa. Nyt myös EBLIDA, eurooppalainen kirjasto-, tietopalvelu- ja arkistoalan seurojen yhteenliittymä, saa tulevalle kolmivuotiskaudelle suomalaisen puheenjohtajan, kun kirjastoseuran hallituksen puheenjohtaja Jukka Relander äänestettiin tähän kirjastoalalla merkittävään luottamustehtävään. 

Suomalaisesta kirjastoarkkitehtuurista, korkeista kävijä- ja lainausluvuista sekä lajissaan ensimmäisistä kansallisista strategioista on puhuttu jo pitkään. Nyt vientituotteita ovat myös kotimaiset kirjastoalan osaajat, joita arvostetaan asiantuntijoina kansainvälisissä piireissä.

Osaaminen julki omassa kunnassa

Entä kotimaisissa ympyröissä sitten? Yhdeksän alueellisen ops2016-aiheisen koulutuspäivän jälkeen on todettava, ettei kirjastolaisten osaamista ja asiantuntemusta vieläkään koulumaailmassa tunneta – muista hallintokunnista puhumattakaan - kirjavinkkausta ja verkkokirjaston käytön opastusta lukuunottamatta. Kirjasto on kouluille paikka, joka tarjoaa aineistoja, mitä se tietysti onkin – mutta myös paljon muuta. 

Tilanne ei ole radikaalisti petraantunut muutaman vuoden takaisesta, jolloin pienen varsinaissuomalaiskunnan rehtorit eivät osanneet kysyttäessä toivoa ja odottaa kirjastolta mitään, koska eivät tienneet, mitä on tarjolla. 

Sama hämmennys kuultaa opettajaopiskelijoiden viiden vuoden takaisissa mietteissä tulevaisuuden oppimisympäristöistä: kouluilla voisi olla ‘kummikirjastonhoitaja’, siis yhteyshenkilö paikallisessa kirjastossa. 

Tulevina kulta-aikoina verkossa voisi olla kirjasto, jonka hyllyjä selaamalla löytäisi haluamaansa aiheeseen liittyviä aineistoja. Ja jos tiedonhaku tyssäisi umpikujaan, apuun tulisi virtuaalinen kirjastonhoitaja, joka opastaisi eteenpäin ja vastaisi kysymyksiin. Kaikki tämä oli jo tarjolla vuonna 2010, mutta opettajankoulutuksessa siitä ei tiedetty eikä osattu kertoa. Tieteiskirjallisuuden maailmoista ei ollut kyse. 

Hyvistä käytännöistä kaikkien todellisuutta 

Valtakunnallisessa Lukuinto-ohjelmassa on uurastettu kolme vuotta ja tuloksena on monin paikoin konkreettisia toimintoja, yhteistyömuotoja ja myös yhteistä opetussuunnitelmatyötä. Hankkeen ideapankki ja hiljattain julkaistu opas pursuavat ideoita. Ilahduttavia kirjaston ja koulun yhteisiä tutkivan oppimisen kokeiluja on toteuttanut Turun seudulla Anu Ojaranta, jonka kloonaaminen muuallekin olisi mainiota.

Edelleen on kuitenkin työmaata edessä, ja nykyisen hallitusohjelman valossa työn painoarvo on entistä suurempi. Kouluista ei osata tulla kirjasto-osaajia avuksi hakemaan, koska ei tiedetä, minkälaista tukea opetussuunnitelman tavoitteisiin on saatavilla. Monilukutaito, oppimisen taidot ja kriittinen lukutaito soittavat kyllä kelloja kirjastolaisen perehtyessä opseihin, mutta kouluissa ei monikaan arvaa, mitä voitaisiin saavuttaa kirjasto- ja opetustoimien yhteisellä suunnittelulla.

Käytännön yhteistyötä ja erinomaista sellaista tehdään lukemattomissa kunnissa, mutta miten tulisieluisten kumppaneiden ponnistuksille taataan jatkuvuus ja resurssit, jotta siitä pääsevät osallisiksi kaikki koululaiset, eivät vain tiettyjen kuntien, yksittäisten koulujen tai pahimmillaan vain joidenkin luokkien oppilaat? 

OPS-suunnitteluun osallistuminen sekä tiedonhaun ja kirjastonkäytön selkeä sitominen opetussuunnitelman tavoitteisiin on kestävämpi ratkaisu. Siihen puolestaan vaaditaan tehdystä ja suunnitteilla olevasta työstä tietoisia opetustoimen johtohahmoja: sivistysjohtaja ja rehtoreita. 

Yhteiset tavoitteet

Tästä syystä pallo on - edelleen - kirjastoilla. On tarjouduttava ja tyrkyttäydyttävä, avattava ammattitaidon syvintä olemusta, kerrottava kuinka oppimistuloksia voidaan edistää mediakasvatuksen keinoin. On muistutettava, että lukuelämykset antavat opittavalle sisältöä ja tukevat oppimista. Täytyy huomauttaa, ettei ainoa yhteistyökumppani ole äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, vaan kaikissa oppiaineissa on tunnettava juuri kyseiselle aiheelle ominaiset tiedonlähteet ja –hankinta. On näytettävä, miten otolliset puitteet verkkokirjaston käytön ja tiedonhaun opastukselle monialaiset oppimiskokonaisuudet ja niissä harjoitettava ilmiöpohjainen, tutkiva oppiminen tarjoavat. 

Jos tätä tietoa ei opetushenkilöstölle ja erityisesti johtotasolle päästä kertomaan, ei myöskään päästä keskustelemaan resursseista, rooleista ja työnjaosta. Tavoitteet ovat yhteiset: oppijoiden lukuhalun, -harrastuksen ja monipuolisten lukutaitojen edistäminen. Niiden edistäminen on osoittautumassa aiempaakin suuremmaksi haasteeksi, josta kukaan toimijoista ei selviä yksin. 

aihetta pohti
Päivi Jokitalo Löykkiön kirjastosta
kirjastoalan moniottelija, kirjojen ja kertomusten ystävä

Tekstissä mainitut lähteet: 

  1. Jorma Enkenberg (2010) toim.: Tulevaisuuden oppimisympäristöt opiskelijoiden tulkitsemina. Itä-Suomen yliopisto. http://www.slideshare.net/JormaEnkenberg/tulevaisuuden-oppimisymparist-opiskelijoiden-tulkitsemana?next_slideshow=1
  2. Viktoria Kulmala (2010) Koulun ja kirjaston yhteistyö. Case: Mynämäen kunta. Lahden amk. Opinnäytetyö https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/22173/Viktoria_Kulmala.pdf?sequence=2
  3. Lukuinto-ideapankki http://www.lukuinto.fi/ideapankki.html ja opas fhttp://www.lukuinto.fi/media/materiaalit/lukuinto_opas.pdf
  4. Anu Ojarannan blogi http://anuojaranta.blogspot.fi/

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 
Copyright 2010 Mikko Levo and Ina Westman. Powered by Blogger
Blogger Templates created by Deluxe Templates
Blogger Showcase