12. huhtikuuta 2016

Valikoituja paloja syksyn 2016 kotimaisista uutuuksista, osa 1

Valikoimaihmisen työvuoden huippuhetket ajoittuvat syksyyn loka-marraskuulle ja kevääseen maalis-huhtikuulle, kun kustantajat esittelevät tulevan sesongin uutuuksiaan. Nyt on menossa syksyn 2016 uutuuksien esittelykierros, ja vaikka jäljellä on vielä monta antoisaa tapaamista, vastaan on jo tullut huippumielenkiintoisia kirjoja, joiden ilmestymistä tuskin malttaa odottaa!

Niihin kuuluu mm. Mikko Ylikankaan Mainio pikku sota (Atena), joka kertoo ainakin minulle aikaisemmin täysin tuntemattomasta episodista Suomen historiassa, vaikka sillä oli kuitenkin varsin kauaskantoiset ja kohtalokkaat seuraukset. Vuoden 1919 kesäkuussa Koiviston kirkonkylän edustalle Suomenlahdelle ankkuroitui Englannin kuninkaallisen laivaston osasto - virallisesti ”vierailulle”, kuten julkisesti ilmoitettiin. Tosin kun paikalle alkoi saapua yhä lisää väkeä (risteilijöitä, hävittäjiä, miinanraivaajia, sukellusveneitä, lentotukialus ja ilmavoimien satamiehinen osasto sekä tuhansia englantilaisia merisotilaita), ja opettaja Roihan perunapellolle raivattiin lentokenttä, kävi paikkakuntalaisille pian selväksi, ettei ollutkaan kyse mistään perinteisestä kyläreissusta… Vierailun perimmäinen tarkoitus paljastui, kun brittiläiset aloittivat aina lumentuloon asti kestäneet pommituslentonsa Suomen puolelta Neuvosto-Venäjälle Kronstadtin ja Petrogradin seuduille. Mainio pikku sota kertoo, miksi näin kävi ja mikä merkitys näillä pommituslennoilla oli talvisodan syttymiseen. Mitä mahtoi Koivistolla noihin aikoihin asunut 12-vuotias isoäitini moisista puuhista – vai noteerasikohan niitä mitenkään? Ei ainakaan jälkipolvelleen niistä mitään maininnut.

Toinen historiaan (ja filateliaan) liittyvä herkkupala on norjalaisen Bjorn Bergen Kartalta kadonneet (Arthouse), joka kertoo viidenkymmenen 1800- ja 1900-luvulla maailman eri kolkissa olemassa olleen, sittemmin kadonneen maan tarinan. Monet ovat kuulleet Biafrasta, Helgolandista, Schleswigista ja Tulimaasta, mutta kuka on ikinä kuullut jostain  Labuanista, Tannu-Tuvasta, Nandgaonista tai Iquiquesta? En minä ainakaan. Osa näistä maista sinnitteli kartalla kymmeniä vuosia (esim.Oranjen vapaavaltio), osan elinaika kesti vain kuukausia, kuten. ns. heimosotien aikaan lyhyeksi toviksi vuonna 1922 perustettu Itä-Karjala, jolla oli myös oma postimerkkinsä. Näiden kartalta kadonneiden maiden historiaan liittyy erilaisia ideologioita, kamppailua luonnonvaroista, suursotia ja pienempiä kahakoita. Karttojen lisäksi kirjassa on kuvia kunkin esitetyn maan postmerkeistä. Googlaamalla selvisi, että Itä-Karjalan viiden markan postimerkistä vuodelta 1922 joutuu nykyään pulittamaan kolmisenkymmentä euroa.

Kuten edelläkin on käynyt ilmi, Maailma on outo (Atena) ja historia täynnä erikoisia ihmiskohtaloita, kummallisia sattumia ja yllättäviä kohtaamisia. Tästä kirjasta historian ystävälle selviää mm. mikä on maailman salaisin osoite, kuka oli Yhdysvaltain keisari ja että Hitler oli lähes koko toisen maailmansodan ajan kokaiinipöllyissä. Outoon maailmaan ja sen historiaan pääsee tutustumaan myös matkaoppaan johdolla: Aikamatkaajan opas historiaan (Atena) tarjoaa nojatuolituristille aikamoisen kiertomatkan maailmanhistorian merkkitapahtumiin aina nuijasodasta Pariisin vallankumoukseen, lyhyemmistä viikonloppureissuista pitävät musafanit pääsevät vaikkapa Beatlesin keikalle 60-luvun Hampuriin. Matkaopas tarjoaa sekä käytännönläheisiä vinkkejä kohteen paikallisista tavoista, tottumuksista ja parhaista ruokapaikoista että laajempaa tietoa kyseisestä ajanjaksosta.

Olemme kuluneen talven aikana perheen kanssa seuranneet suurella mielenkiinnolla talitinttien paikoin varsin huvittaviltakin näyttäviä touhuja takapihalla, kun ne ovat hääränneet niille ruoaksi ripustettujen talipallopötkylöiden kimpussa (sikäli mikäli orava ei ole ehtinyt ensin) ja miettineet, mitä noidenkin päässä mahtaa liikkua? Onneksi tulemme saamaan siitä selvyyden, kunhan Andreas Tjernshaugenin kirjoittama Tiaisten salainen elämä (Atena) kesäkuussa ilmestyy. Siitä selviää mm. myös se, että talitintit saattavat asua vuokralaisina sinitinttien pesissä ja että niiden keltainen rinnus on samaa väriä kuin syksyiset lehdet. Luvassa on myös naapuririitoja, parinvalintaa ja mustasukkaisuusdraamoja sekä tieto siitä, mitä se ”titityy” oikeastaan tarkoittaa.


Paitsi meidän takapihalla, myös metsässä tapahtuu ihmeellisiä asioita. Puut kuulemma kommunikoivat keskenään, ne suhtautuvat tunteenomaisesti jälkikasvuunsa ja naapuriin puuvanhuksiin. Niillä on tunteet ja muisti. Ne tunnistava hyönteisen myrkyn ja saattavat varoittaa toisia puita siitä. Ainakin mikäli saksalaiseen metsänhoitaja Peter Wohllebeniin on uskominen. Hänen elokuussa ilmestyvä uutuuskirjansa Puiden salattu elämä (Gummerus) kertoo uusista puihin liittyvistä tieteellisistä havainnoista sekä tekijän omasta suhteesta puihin ja luontoon. ”Suomalaisten verenperintönä on aina jonkinlainen suhde metsään, mutta kun luemme tämän kirjan, on metsään meneminen meillekin aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet” sanotaan kustantajan esittelytekstissä. Minä puolestani mietin kahteen kertaan, tartunko tänä keväänä enää oksasaksiin ja pyydän samalla näin jälkikäteen mitä nöyrimmin anteeksi kaikilta niiltä puu- ja pensasyksilöiltä, joita olen tietämättömyyttäni runnellut.

Tintti Uimonen
valikoima-asiantuntija
BTJ Finland Oy

1 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Erittäin mielenkiintoisia osia lähihistoriasta kyetty löytämään jotka varmasti kiinnostavat myös isompaakin yleisöä. Odotan innolla kaikkia näitä. Kiitos että nostettu nyt esiin. Täälläkin jotakin viitteitä brittilennostoon... https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ilmavoimien_historia

Lähetä kommentti

 
Copyright 2010 Mikko Levo and Ina Westman. Powered by Blogger
Blogger Templates created by Deluxe Templates
Blogger Showcase